Muuten sama kuin edellinen harjoitus, mutta tällä kerta eri maastossa. Mentiin metsän reunoille harjoittelemaan pelttokortteiden keskellä. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskitynyt. Etsitiin aina yksi sieni kerrallaan, ja se löysi ne kaikki, ja varsin helposti ja nopeasti. Pari kertaa se meni ohi mutta tuli takaisin. Kerran se vahingossa löysi oksan jonka olin pari minuuttia aiemmin heitänyt pois tieltä; se huomasi käteni hajun oksassa ja oli pakko mennä tarkistamaan.
Jossain vaiheessa harjoituksen aikana, kun Hugo istui ja odotti, noin 10 metrin päästä käveli pari ihmistä nuoren saksanpaimenkoiran kanssa, jolla oli kaiken lisäksi lelu suussa. Normaalisti tämä olisi herättänyt Hugon uteliaisuuden niin että se olisi halunnut päästä sinne tutustumaan, ja jos se olisi uros se olisi alkanut murista sille. Mutta koska olimme harjoitelemassa, Hugo pysyi rauhallisena, se katsoi toista koiraa hiljaa eikä tehnyt mitään. Jatkoimme heti harjoituksen ja se unohti ohi kävelevän koiran. Treenasimme myöhemmin vielä vähän lisää toisessa paikassa mustikoiden keskellä, ja sinnekin ilmestyi koira, ja taas Hugo katsoi sitä mutta oli enemmän kiinnostunut harjoituksesta! Toko-treenien myötä se oppi että koulutuksen aikana ei leikitä muiden kanssa. :)
Treenien jälkeen Hugo näytti niin iloiselta ja "kiitolliselta". Se nuoleskeli naamaani ja käsiäni, ja se halusi leikkiä, se juoksi ja pomppi ja leikki köydenvetoa minun kanssani. Kaikki treenit ovat sille hyvin mielekkäitä ja se nautti paljon oppimisesta ja työnteosta. Siitä näkyy miten tämä rotu on jalostettu työkoiraksi.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kanttarellietsintä, harjoitus 2
Tänä iltana pidin Hugolle toisen kanttarellietsintätreenin. Se oli ensimmäisen harjoituksen kertaus: koira istuu ja odottaa sillä aikaa kun piilotan kanttarellin nurmikolla pienen maksapihvipalasen kerä. Sitten haen sen, laitan sen kaulaan "työhuivin", vien sen lähtöpaikkaan ja käsken istumaan. Sitten sanon sen nimen, ja osoitan maata käsimerkillä samalla kun sanon "etsi kanttarelli".
Tarkoitus on että alussa koiran kiinnostus kanttarellien kohtaan syntyisi ehdollistamalla sitä johonkin hyvään palkkioon, tässä tapauksessa maksapalaseen. Kanttarelli piilotetaan nurmikolla vain 2 metrin päästä lähtökohdasta, ja sieni "ladataan" laittamalla maksapalanen sen alle tai viereen. Alussa koira voi löytää kanttarellin myös seuraamalla omistajan jälkiä. Harjoitukset pikkuhiljaa muutetaan vaikeammiksi. Pian kanttarelleja ei tarvita enää ladata maksalla, vaan se etsii niitä niiden oman hajun avulla ja maksa käytetään vain palkkiona. Myöhemmin päästään siihen pisteeseen jolloin kanttarelleja heitetään maastoon, näin koira ei voi seurata jalanjälkiä löytääkseen niitä (se on siis esineruutu kanttarelleilla).
Kanttarellietsintä voidaan opettaa monilla tavoilla; itse päätin kokeilla Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopaan tekniikkaa.
Tämän illan treenit sujuivat hyvin. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskittynyt. Välillä se meni ihan väärään suuntaan mutta pian tuli takaisin ja löysi kanttarellin. Päätin olla auttamatta yhtään. Vain silloin kun se päätti käydä kuusen oksalla pissalla ja alkoi haistella ihan eri juttuja kutsuin sen ja toistin käskyn, jolloin se keskityi takaisin treeneihin. Kaikki kanttarellit löydettiin.
Tälle viikolle on suunnitteilla lisää kanttarellietsintätreenejä, myös tokoa, ja jos sää on sunnuntaina hyvä joku hauska pieni reissu Hugon kanssa, esim. junalla Tikkurilaan ja kävely Keravan joen rannalla.
Tarkoitus on että alussa koiran kiinnostus kanttarellien kohtaan syntyisi ehdollistamalla sitä johonkin hyvään palkkioon, tässä tapauksessa maksapalaseen. Kanttarelli piilotetaan nurmikolla vain 2 metrin päästä lähtökohdasta, ja sieni "ladataan" laittamalla maksapalanen sen alle tai viereen. Alussa koira voi löytää kanttarellin myös seuraamalla omistajan jälkiä. Harjoitukset pikkuhiljaa muutetaan vaikeammiksi. Pian kanttarelleja ei tarvita enää ladata maksalla, vaan se etsii niitä niiden oman hajun avulla ja maksa käytetään vain palkkiona. Myöhemmin päästään siihen pisteeseen jolloin kanttarelleja heitetään maastoon, näin koira ei voi seurata jalanjälkiä löytääkseen niitä (se on siis esineruutu kanttarelleilla).
Kanttarellietsintä voidaan opettaa monilla tavoilla; itse päätin kokeilla Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopaan tekniikkaa.
Tämän illan treenit sujuivat hyvin. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskittynyt. Välillä se meni ihan väärään suuntaan mutta pian tuli takaisin ja löysi kanttarellin. Päätin olla auttamatta yhtään. Vain silloin kun se päätti käydä kuusen oksalla pissalla ja alkoi haistella ihan eri juttuja kutsuin sen ja toistin käskyn, jolloin se keskityi takaisin treeneihin. Kaikki kanttarellit löydettiin.
Tälle viikolle on suunnitteilla lisää kanttarellietsintätreenejä, myös tokoa, ja jos sää on sunnuntaina hyvä joku hauska pieni reissu Hugon kanssa, esim. junalla Tikkurilaan ja kävely Keravan joen rannalla.
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Kanttarellikoira
Nyt aloin treenata Hugon kanssa kanttarellin etsintää. Koulutuksen pohjana käytän Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopasta. Ostettiin kanttarelleja tähän tarkoitukseen ja nyt treenataan kanttarellien etsimistä nurmikolla.
Tehtiin ensimmäiset treenit tänään ja hyvin meni; Hugo on heti tajunnut mistä on kysymys. Palkintona paistettua maksanpihviä pieninä palaisina. "Työvaatteena" Hugo käyttää kaulassa huivia. Täällä lähellä on paikka, jossa nurmikko on vähän kasvanut ja on noin 10 cm pitkä, siksi on helppoa piilottaa kanttarellit niin että se tarvitsee käyttää hajuaistinsa.
Jälkiharrastuksesta on hyöty, koska kun käsken sen istumaan se heti tajuaa että nyt tehdään työtä, ja "etsi kanttarelli" -käskystä se tietää että nyt etsitään nenällä. Hugo on myös tottunut kotona aarteenetsintäleikkiin, jolloin piilotamme herkkuja asunnossa ja etsi-käskystä se haistelee joka nurkassa etsimässä niitä. Siksi kanttarelietsintä vaikutti sille hyvin luonnolliselta, ja se oli myös hyvin keskittynyt ja iloinen.
Katsotaan miten treenit etenevät. Tarkoitus on treenata vähän melkein joka päivä. En pidä tavoitteena saada kanttarellisatoa jo tänä kesänä, tärkeintä on että koiralla on hauskaa ja se oppii asian omalla tahdilla. Hitaasti edetään, nostamalla tasoa vähän kerrallaan.
Tehtiin ensimmäiset treenit tänään ja hyvin meni; Hugo on heti tajunnut mistä on kysymys. Palkintona paistettua maksanpihviä pieninä palaisina. "Työvaatteena" Hugo käyttää kaulassa huivia. Täällä lähellä on paikka, jossa nurmikko on vähän kasvanut ja on noin 10 cm pitkä, siksi on helppoa piilottaa kanttarellit niin että se tarvitsee käyttää hajuaistinsa.
Jälkiharrastuksesta on hyöty, koska kun käsken sen istumaan se heti tajuaa että nyt tehdään työtä, ja "etsi kanttarelli" -käskystä se tietää että nyt etsitään nenällä. Hugo on myös tottunut kotona aarteenetsintäleikkiin, jolloin piilotamme herkkuja asunnossa ja etsi-käskystä se haistelee joka nurkassa etsimässä niitä. Siksi kanttarelietsintä vaikutti sille hyvin luonnolliselta, ja se oli myös hyvin keskittynyt ja iloinen.
Katsotaan miten treenit etenevät. Tarkoitus on treenata vähän melkein joka päivä. En pidä tavoitteena saada kanttarellisatoa jo tänä kesänä, tärkeintä on että koiralla on hauskaa ja se oppii asian omalla tahdilla. Hitaasti edetään, nostamalla tasoa vähän kerrallaan.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Vesipeto
Kävimme Hugon ja Muru-koirakaverinsa kanssa tänään Helsingin koirauimalassa. Koirilla oli niin hauskaa. Sen lisäksi että ne ovat aika hyviä kavereita (tutustuivat jo pieninä pentuina), molemmat tykkäävät leikkiä ja uida yhdessä, ja lelujen nouto vedestä on molemmille todella mieluisa puuha, joten riitti innostusta, energia, vauhtia ja iloa. Ja vesi roiskui koko ajan kunnolla, me ihmiset olimme läpimärät vaikka yritin olla kaukana koirista kun ne ravistivat itsensä. Meininki oli välillä aivan hullu.
Ihaninta oli nähdä miten hyvin Hugo on oppinut uimaan ja kuinka peloton se on nyt. Se hyppää veteen iloisesti, se haluaa koko ajan noutaa leluja vedestä, ja välillä kun uima-altaassa ei ollut lelua, se itse vei sen sinne. Ja koirat tietysti olivat koko ajan kiinnostuneita samasta lelusta. Siis, "ainoa hyvä lelu" on aina se, joka on jo toisen koiran suussa. Kun olin heittänyt patukan veteen ja Hugo oli uinut, hakenut sen ja oli jo melkein poistumassa altaasta, se huomasi että Kati oli heittänyt Murulle toisen patukan veteen ja Hugo sitten kääntyi takaisin hakemaan sen. Koirat kilpailivat sitten siitä kuka ui nomeammin hakemaan lelua, ja Hugo huijasi ottamalla lelun Murun suusta kun tämä oli ehtinyt ensin. Välillä pidin Hugon pelastusliivin kahvasta kiinni niin ettei se hyppäisi veteen samaan aikaan kuin Muru, että sillä olisi mahdollisuutta noutaa omaa lelunsa rauhassa.
Mulla oli kamera mukana ja oli tarkoitus ottaa kuvia tai videon, mutta luovuin ideasta kun vaatteet olivat niin märät ja vesi roiskui koko ajan.
Sattumalta koirauimalaan ilmestyi toinenkin pitkäkarvainen holsku. Täälläpäin on vähän harvinaista että sattumalta on kaksi pk-holskua samassa paikassa, joten se oli hauska yllätys. Se oli upea uros ja halusin tietää mikä holsku se oli, ja kun omistaja sanoi sen nimen kuulin vain osaa, koska koirat pitivät meteliä minun vieressä. Amidos vän jotakin. Aina ihailen holskuja ja ihmettelin kuka se oli. Harmi kun meillä ei ollut mahdollisuutta keskustella. Olin ylhäällä altaan alueella Hugon kanssa kun toinen holsku saapui, ja ne olivat kaukana siellä alhaalla. Kun meidän vuoro loppui heidän vuoro alkoi toisessa altaassa, joten emme tavanneet kun olimme kaverini kanssa lähdössä ulos.
Nyt Hugo on tyytyväinen ja hyvin väsynyt. Uinti ja leikki tekivät hyvää. :-)
Ihaninta oli nähdä miten hyvin Hugo on oppinut uimaan ja kuinka peloton se on nyt. Se hyppää veteen iloisesti, se haluaa koko ajan noutaa leluja vedestä, ja välillä kun uima-altaassa ei ollut lelua, se itse vei sen sinne. Ja koirat tietysti olivat koko ajan kiinnostuneita samasta lelusta. Siis, "ainoa hyvä lelu" on aina se, joka on jo toisen koiran suussa. Kun olin heittänyt patukan veteen ja Hugo oli uinut, hakenut sen ja oli jo melkein poistumassa altaasta, se huomasi että Kati oli heittänyt Murulle toisen patukan veteen ja Hugo sitten kääntyi takaisin hakemaan sen. Koirat kilpailivat sitten siitä kuka ui nomeammin hakemaan lelua, ja Hugo huijasi ottamalla lelun Murun suusta kun tämä oli ehtinyt ensin. Välillä pidin Hugon pelastusliivin kahvasta kiinni niin ettei se hyppäisi veteen samaan aikaan kuin Muru, että sillä olisi mahdollisuutta noutaa omaa lelunsa rauhassa.
Mulla oli kamera mukana ja oli tarkoitus ottaa kuvia tai videon, mutta luovuin ideasta kun vaatteet olivat niin märät ja vesi roiskui koko ajan.
Sattumalta koirauimalaan ilmestyi toinenkin pitkäkarvainen holsku. Täälläpäin on vähän harvinaista että sattumalta on kaksi pk-holskua samassa paikassa, joten se oli hauska yllätys. Se oli upea uros ja halusin tietää mikä holsku se oli, ja kun omistaja sanoi sen nimen kuulin vain osaa, koska koirat pitivät meteliä minun vieressä. Amidos vän jotakin. Aina ihailen holskuja ja ihmettelin kuka se oli. Harmi kun meillä ei ollut mahdollisuutta keskustella. Olin ylhäällä altaan alueella Hugon kanssa kun toinen holsku saapui, ja ne olivat kaukana siellä alhaalla. Kun meidän vuoro loppui heidän vuoro alkoi toisessa altaassa, joten emme tavanneet kun olimme kaverini kanssa lähdössä ulos.
Nyt Hugo on tyytyväinen ja hyvin väsynyt. Uinti ja leikki tekivät hyvää. :-)
perjantai 22. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Uimassa
Hugo ei aikaisemmin uskaltanut uida. Joskus järven rannalla se oli alussa kiinnostunut vedestä ja se meni veteen lelun perään, mutta heti kun tassut eivät koskeneet pohjaa se pelkäsi ja tuli takaisin. Eikä edes lelu saanut Hugoa yrittämään: se odotti että toinen koira ui ja haki sen, ja kun se tuli rantaan se nappasi lelun sen suusta.
Päätimme kokeilla ohjattua untiopetusta Helsingin koirauimalassa. Hugon päälle laitettiin pelastusliivi, ohjaaja auttoi Hugon veteen ja alussa piti liivin kahvasta kiinni, ja auttoi sen noutamaan lelua vedestä. Tämä tehtiin monta kertaa, ja joka kerta se tarvitsi vähemmän apua ja pelkäsi vähemmän. Ohjatun opetuksen hyöty on että ohjaaja voi tarvittaessa korjata koiran uintiasentoa. Kun koira oppii oikean untiasennon ja tekniikan, se saa lisää itseluottamusta eikä tarvitse pelätä. Pikkuhiljaa se uskalsi mennä veteen ilman apua noutamaan leluja. :)
Tässä videossa Hugo oli jo alkanut uida ilman pelkoa, ja vaikka vielä vähän jännitti se halusi lisää.
Oli kiva kokemus sekä Hugolle että meille. Pojalle jäi positiivinen fiilis uimisesta, ja kun olimme jo lähteneet paikalta ja odotimme taksia kadulla, Hugo vielä halusi takaisin sisään uimaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)