Kävimme Hugon ja Muru-koirakaverinsa kanssa tänään Helsingin koirauimalassa. Koirilla oli niin hauskaa. Sen lisäksi että ne ovat aika hyviä kavereita (tutustuivat jo pieninä pentuina), molemmat tykkäävät leikkiä ja uida yhdessä, ja lelujen nouto vedestä on molemmille todella mieluisa puuha, joten riitti innostusta, energia, vauhtia ja iloa. Ja vesi roiskui koko ajan kunnolla, me ihmiset olimme läpimärät vaikka yritin olla kaukana koirista kun ne ravistivat itsensä. Meininki oli välillä aivan hullu.
Ihaninta oli nähdä miten hyvin Hugo on oppinut uimaan ja kuinka peloton se on nyt. Se hyppää veteen iloisesti, se haluaa koko ajan noutaa leluja vedestä, ja välillä kun uima-altaassa ei ollut lelua, se itse vei sen sinne. Ja koirat tietysti olivat koko ajan kiinnostuneita samasta lelusta. Siis, "ainoa hyvä lelu" on aina se, joka on jo toisen koiran suussa. Kun olin heittänyt patukan veteen ja Hugo oli uinut, hakenut sen ja oli jo melkein poistumassa altaasta, se huomasi että Kati oli heittänyt Murulle toisen patukan veteen ja Hugo sitten kääntyi takaisin hakemaan sen. Koirat kilpailivat sitten siitä kuka ui nomeammin hakemaan lelua, ja Hugo huijasi ottamalla lelun Murun suusta kun tämä oli ehtinyt ensin. Välillä pidin Hugon pelastusliivin kahvasta kiinni niin ettei se hyppäisi veteen samaan aikaan kuin Muru, että sillä olisi mahdollisuutta noutaa omaa lelunsa rauhassa.
Mulla oli kamera mukana ja oli tarkoitus ottaa kuvia tai videon, mutta luovuin ideasta kun vaatteet olivat niin märät ja vesi
roiskui koko ajan.
Sattumalta koirauimalaan ilmestyi toinenkin pitkäkarvainen holsku. Täälläpäin on vähän harvinaista että sattumalta on kaksi pk-holskua samassa paikassa, joten se oli hauska yllätys. Se oli upea uros ja halusin tietää mikä holsku se oli, ja kun omistaja sanoi sen nimen kuulin vain osaa, koska koirat pitivät meteliä minun vieressä. Amidos vän jotakin. Aina ihailen holskuja ja ihmettelin kuka se oli. Harmi kun meillä ei ollut mahdollisuutta keskustella. Olin ylhäällä
altaan alueella Hugon kanssa kun toinen holsku saapui, ja ne olivat kaukana siellä alhaalla. Kun meidän vuoro loppui heidän vuoro alkoi toisessa altaassa, joten emme tavanneet kun olimme kaverini kanssa lähdössä ulos.
Nyt Hugo on tyytyväinen ja hyvin väsynyt. Uinti ja leikki tekivät hyvää. :-)
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
perjantai 22. kesäkuuta 2012
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Uimassa
Hugo ei aikaisemmin uskaltanut uida. Joskus järven rannalla se oli alussa kiinnostunut vedestä ja se meni veteen lelun perään, mutta heti kun tassut eivät koskeneet pohjaa se pelkäsi ja tuli takaisin. Eikä edes lelu saanut Hugoa yrittämään: se odotti että toinen koira ui ja haki sen, ja kun se tuli rantaan se nappasi lelun sen suusta.
Päätimme kokeilla ohjattua untiopetusta Helsingin koirauimalassa. Hugon päälle laitettiin pelastusliivi, ohjaaja auttoi Hugon veteen ja alussa piti liivin kahvasta kiinni, ja auttoi sen noutamaan lelua vedestä. Tämä tehtiin monta kertaa, ja joka kerta se tarvitsi vähemmän apua ja pelkäsi vähemmän. Ohjatun opetuksen hyöty on että ohjaaja voi tarvittaessa korjata koiran uintiasentoa. Kun koira oppii oikean untiasennon ja tekniikan, se saa lisää itseluottamusta eikä tarvitse pelätä. Pikkuhiljaa se uskalsi mennä veteen ilman apua noutamaan leluja. :)
Tässä videossa Hugo oli jo alkanut uida ilman pelkoa, ja vaikka vielä vähän jännitti se halusi lisää.
Oli kiva kokemus sekä Hugolle että meille. Pojalle jäi positiivinen fiilis uimisesta, ja kun olimme jo lähteneet paikalta ja odotimme taksia kadulla, Hugo vielä halusi takaisin sisään uimaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)