Kanttarellietsintä, harjoitus 7

Vähän huono treeni. Oli aikaisemmin satanut paljon ja sade pyyhki ylimääräiset hajut pois, ja meidän pihalla oli kai tuoreita jäniksen jälkiä. Hugo ei jakanut keskittyä. Yleensä kun laitetaan työhuivi päälle, Hugo innostuu, mutta tällä kerta se katsoi ympärille ja vinkui, se oli kärsimätön ja olisi mieluimmin tekemässä jotakin muuta. Kokeilin silti. Se alkoi etsiä kanttarellia, mutta se meni ohi ja alkoi seurata muita hajuja. Toistin käskyn ja käsimerkin ja se palasi työhön ja löysi kanttarellin. Teimme vain pari kertaa lisää ja päätin lopettaa harjoituksen, kun koira ei ollut tarpeeksi kiinnostunut. Jätetään se huomiseksi.

Kanttarellietsintä, harjoitus 6

Harjoutuksen tarkoitus oli opettaa Hugoa löytämään "lataamattomia" kanttarelleja (siis, ilman maksapalojen avulla). Piilotin ensimmäisen kanttarellin enkä tällä kerta laittanut maksapalaa sen mukaan. Hugo ei pystynyt löytämään sitä. Luultavasti se etsii maksan hajua muttei löytänyt sitä. Se yritti ja yritti, eikä näyttänyt siltä että siitä tulisi mitään. Pyysin sitten sen istumaan, poimin kanttarellin, ja piilotin sen taas, tällä kerta maksapalan kanssa. Sitten se löysi sen...

Kokeilin uudestaan. Pyysin sen istumaan, näytin kanttarelin sille, se sai haistaa sen. Sitten se jäi odottamaan sillä aika kun piilotin sen ruohoon, ja sen jälkeen se sai luvan etsiä sen. Tällä kerta en laittanut maksaa mukaan, mutta koska olin näyttänyt Hugolle kanttarellin, se tiesi mitä piti etsiä. Ja se löysi sen. :)

Tauon jälkeen, Hugo sai etsiä taas 3 kertaa, ilman maksapalaa. Se löysi sienen joka kerta. Kehuin, palkitsin, pyysin istumaan ja palkitsin sen taas.

Harjoitus meni hyvin. Mutta tarvitsemme harjoitella lisää. Hugo tarvitsee oppia etsimään kanttarelleja niiden oman hajun avulla. 

Kanttarellietsintä, harjoitus 5

Viime harjoituksen kertaus, mutta tällä kerta vähän vaikeammassa maastossa. Hugo sai etsiä kanttarelleja mustikkapuskien seasta, ja se löysi niitä aika nopeasti ja helposti. Kokeilimme neljässä eri maastossa. Kun se löysi kanttarellin, kehuin ja pysin sen istumaan, se jälkeen palkitsin. Alan tehdä tätä useammin kanttarelliesintäharjoituksissa, jotta se oppii ilmaisemaan istumalla.

Mukavan treenin jälkeen tultiin kotiin, ja kun mulla oli vielä jäljellä maksapalasia, päätin tehdä aarteenetsintäleikin kanttarelleilla. Piilotin 3 kanttarellia olohuoneeseen sillä aikaa kun Hugo istui ja odotti eri huoneessa. Etsi kanttarelli -käskystä se sai etsiä niitä. Vaikka ne eivät olleet "ladattuina" maksapaloilla, se etsii niitä niiden oman hajun avulla. Eli se alkaa tietää, että tärkein on kanttarellin haju, eikä maksan haju. Se löysi ne kaikki, ja sai palkkion jokaisesta. Ja lopussa paljon kehuja, ja leikimme suosikkilelulla.

Kanttarellietsintä, harjoitus 4

Tänään harjoittelimme taas kanttarellien etsimistä. Aikaisemmin tein niin, että aina kävelin lähtöpisteestä suoraan eteenpäin ja piilotin sienen, ja tulin takaisin samaa reittiä. Nyt vaikeuttaakseen harjoitusta kuljin ympyrän muodossa niin etten palannut samaa teitä takaisin, näin ei jäänyt suoraa jälkeä lähtökohdasta sieneen.

Oli helppoa huomata että Hugo käyttää aika paljon tekemiäni jälkiä kun se etsii kanttarelleja. Kun se huomaa mistä kävelin, se usein seuraa jäljen sieneen asti. Tämä on ok koulutuksen alkuvaiheessa, kun alussa on tarkoitus saada koiran yhdistämään sienen ja makupalan ja oppia etsimään sitä. Myöhemmin vielä päästään vaiheeseen kun heitetään sienet kauemmaksi niin ettei jälkiä voi seurata.

Hugo taas löysi kaikki sienet. Harjoituksen loppuvaiheessa päätin laittaa 4 sientä kerralla eri paikkoihin ja antaa sen etsiä niitä. Niistä 3 oli ladattua maksapalalla, ja yksi oli ilman. Se löysi ladatut sienet ensin, ja viimeisen etsiminen kesti vähän enemmän, mutta se ei luopunut ja vihdoin löysi senkin. Kehuin sitä vuolaasti ja palkitsin maksapalalla. Sen jälkeen juhlimme ja hyppäsimme ilmaan ja koira tuli hyper-iloiseksi. Sillä oli iso hymy suussa kun jatkoimme kävelyä sen jälkeen. Se oli vielä hyvin tyytyväisen näköisenä kun palasimme kotiin. :)

Kanttarellietsintä, harjoitus 3

Muuten sama kuin edellinen harjoitus, mutta tällä kerta eri maastossa. Mentiin metsän reunoille harjoittelemaan pelttokortteiden keskellä. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskitynyt. Etsitiin aina yksi sieni kerrallaan, ja se löysi ne kaikki, ja varsin helposti ja nopeasti. Pari kertaa se meni ohi mutta tuli takaisin. Kerran se vahingossa löysi oksan jonka olin pari minuuttia aiemmin heitänyt pois tieltä; se huomasi käteni hajun oksassa ja oli pakko mennä tarkistamaan.

Jossain vaiheessa harjoituksen aikana, kun Hugo istui ja odotti, noin 10 metrin päästä käveli pari ihmistä nuoren saksanpaimenkoiran kanssa, jolla oli kaiken lisäksi lelu suussa. Normaalisti tämä olisi herättänyt Hugon uteliaisuuden niin että se olisi halunnut päästä sinne tutustumaan, ja jos se olisi uros se olisi alkanut murista sille. Mutta koska olimme harjoitelemassa, Hugo pysyi rauhallisena, se katsoi toista koiraa hiljaa eikä tehnyt mitään. Jatkoimme heti harjoituksen ja se unohti ohi kävelevän koiran. Treenasimme myöhemmin vielä vähän lisää toisessa paikassa mustikoiden keskellä, ja sinnekin ilmestyi koira, ja taas Hugo katsoi sitä mutta oli enemmän kiinnostunut harjoituksesta! Toko-treenien myötä se oppi että koulutuksen aikana ei leikitä muiden kanssa. :)

Treenien jälkeen Hugo näytti niin iloiselta ja "kiitolliselta". Se nuoleskeli naamaani ja käsiäni, ja se halusi leikkiä, se juoksi ja pomppi ja leikki köydenvetoa minun kanssani. Kaikki treenit ovat sille hyvin mielekkäitä ja se nautti paljon oppimisesta ja työnteosta. Siitä näkyy miten tämä rotu on jalostettu työkoiraksi.

Kanttarellietsintä, harjoitus 2

Tänä iltana pidin Hugolle toisen kanttarellietsintätreenin. Se oli ensimmäisen harjoituksen kertaus: koira istuu ja odottaa sillä aikaa kun piilotan kanttarellin nurmikolla pienen maksapihvipalasen kerä. Sitten haen sen, laitan sen kaulaan "työhuivin", vien sen lähtöpaikkaan ja käsken istumaan. Sitten sanon sen nimen, ja osoitan maata käsimerkillä samalla kun sanon "etsi kanttarelli".

Tarkoitus on että alussa koiran kiinnostus kanttarellien kohtaan syntyisi ehdollistamalla sitä johonkin hyvään palkkioon, tässä tapauksessa maksapalaseen. Kanttarelli piilotetaan nurmikolla vain 2 metrin päästä lähtökohdasta, ja sieni "ladataan" laittamalla maksapalanen sen alle tai viereen. Alussa koira voi löytää kanttarellin myös seuraamalla omistajan jälkiä. Harjoitukset pikkuhiljaa muutetaan vaikeammiksi. Pian kanttarelleja ei tarvita enää ladata maksalla, vaan se etsii niitä niiden oman hajun avulla ja maksa käytetään vain palkkiona. Myöhemmin päästään siihen pisteeseen jolloin kanttarelleja heitetään maastoon, näin koira ei voi seurata jalanjälkiä löytääkseen niitä (se on siis esineruutu kanttarelleilla).

Kanttarellietsintä voidaan opettaa monilla tavoilla; itse päätin kokeilla Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopaan tekniikkaa.

Tämän illan treenit sujuivat hyvin. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskittynyt. Välillä se meni ihan väärään suuntaan mutta pian tuli takaisin ja löysi kanttarellin. Päätin olla auttamatta yhtään. Vain silloin kun se päätti käydä kuusen oksalla pissalla ja alkoi haistella ihan eri juttuja kutsuin sen ja toistin käskyn, jolloin se keskityi takaisin treeneihin. Kaikki kanttarellit löydettiin.

Tälle viikolle on suunnitteilla lisää kanttarellietsintätreenejä, myös tokoa, ja jos sää on sunnuntaina hyvä joku hauska pieni reissu Hugon kanssa, esim. junalla Tikkurilaan ja kävely Keravan joen rannalla.

Kanttarellikoira

Nyt aloin treenata Hugon kanssa kanttarellin etsintää. Koulutuksen pohjana käytän Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopasta. Ostettiin kanttarelleja tähän tarkoitukseen ja nyt treenataan kanttarellien etsimistä nurmikolla.

Tehtiin ensimmäiset treenit tänään ja hyvin meni; Hugo on heti tajunnut mistä on kysymys. Palkintona paistettua maksanpihviä pieninä palaisina. "Työvaatteena" Hugo käyttää kaulassa huivia. Täällä lähellä on paikka, jossa nurmikko on vähän kasvanut ja on noin 10 cm pitkä, siksi on helppoa piilottaa kanttarellit niin että se tarvitsee käyttää hajuaistinsa.

Jälkiharrastuksesta on hyöty, koska kun käsken sen istumaan se heti tajuaa että nyt tehdään työtä, ja "etsi kanttarelli" -käskystä se tietää että nyt etsitään nenällä. Hugo on myös tottunut kotona aarteenetsintäleikkiin, jolloin piilotamme herkkuja asunnossa ja etsi-käskystä se haistelee joka nurkassa etsimässä niitä. Siksi kanttarelietsintä vaikutti sille hyvin luonnolliselta, ja se oli myös hyvin keskittynyt ja iloinen.

Katsotaan miten treenit etenevät. Tarkoitus on treenata vähän melkein joka päivä. En pidä tavoitteena saada kanttarellisatoa jo tänä kesänä, tärkeintä on että koiralla on hauskaa ja se oppii asian omalla tahdilla. Hitaasti edetään, nostamalla tasoa vähän kerrallaan.

Vesipeto

Kävimme Hugon ja Muru-koirakaverinsa kanssa tänään Helsingin koirauimalassa. Koirilla oli niin hauskaa. Sen lisäksi että ne ovat aika hyviä kavereita (tutustuivat jo pieninä pentuina), molemmat tykkäävät leikkiä ja uida yhdessä, ja lelujen nouto vedestä on molemmille todella mieluisa puuha, joten riitti innostusta, energia, vauhtia ja iloa. Ja vesi roiskui koko ajan kunnolla, me ihmiset olimme läpimärät vaikka yritin olla kaukana koirista kun ne ravistivat itsensä. Meininki oli välillä aivan hullu.

Ihaninta oli nähdä miten hyvin Hugo on oppinut uimaan ja kuinka peloton se on nyt. Se hyppää veteen iloisesti, se haluaa koko ajan noutaa leluja vedestä, ja välillä kun uima-altaassa ei ollut lelua, se itse vei sen sinne. Ja koirat tietysti olivat koko ajan kiinnostuneita samasta lelusta. Siis, "ainoa hyvä lelu" on aina se, joka on jo toisen koiran suussa. Kun olin heittänyt patukan veteen ja Hugo oli uinut, hakenut sen ja oli jo melkein poistumassa altaasta, se huomasi että Kati oli heittänyt Murulle toisen patukan veteen ja Hugo sitten kääntyi takaisin hakemaan sen. Koirat kilpailivat sitten siitä kuka ui nomeammin hakemaan lelua, ja Hugo huijasi ottamalla lelun Murun suusta kun tämä oli ehtinyt ensin. Välillä pidin Hugon pelastusliivin kahvasta kiinni niin ettei se hyppäisi veteen samaan aikaan kuin Muru, että sillä olisi mahdollisuutta noutaa omaa lelunsa rauhassa. 

Mulla oli kamera mukana ja oli tarkoitus ottaa kuvia tai videon, mutta luovuin ideasta kun vaatteet olivat niin märät ja vesi roiskui koko ajan. 

Sattumalta koirauimalaan ilmestyi toinenkin pitkäkarvainen holsku. Täälläpäin on vähän harvinaista että sattumalta on kaksi pk-holskua samassa paikassa, joten se oli hauska yllätys. Se oli upea uros ja halusin tietää mikä holsku se oli, ja kun omistaja sanoi sen nimen kuulin vain osaa, koska koirat pitivät meteliä minun vieressä. Amidos vän jotakin. Aina ihailen holskuja ja ihmettelin kuka se oli. Harmi kun meillä ei ollut mahdollisuutta keskustella. Olin ylhäällä altaan alueella Hugon kanssa kun toinen holsku saapui, ja ne olivat kaukana siellä alhaalla. Kun meidän vuoro loppui heidän vuoro alkoi toisessa altaassa, joten emme tavanneet kun olimme kaverini kanssa lähdössä ulos.

Nyt Hugo on tyytyväinen ja hyvin väsynyt. Uinti ja leikki tekivät hyvää. :-)

Hyvää Juhannusta!

Toivottaa Hugo & laumansa

Uimassa

Kävimme Hugon kanssa 9.6. uintiopetuksessa.

Hugo ei aikaisemmin uskaltanut uida. Joskus järven rannalla se oli alussa kiinnostunut vedestä ja se meni veteen lelun perään, mutta heti kun tassut eivät koskeneet pohjaa se pelkäsi ja tuli takaisin. Eikä edes lelu saanut Hugoa yrittämään: se odotti että toinen koira ui ja haki sen, ja kun se tuli rantaan se nappasi lelun sen suusta.

Päätimme kokeilla ohjattua untiopetusta Helsingin koirauimalassa. Hugon päälle laitettiin pelastusliivi, ohjaaja auttoi Hugon veteen ja alussa piti liivin kahvasta kiinni, ja auttoi sen noutamaan lelua vedestä. Tämä tehtiin monta kertaa, ja joka kerta se tarvitsi vähemmän apua ja pelkäsi vähemmän. Ohjatun opetuksen hyöty on että ohjaaja voi tarvittaessa korjata koiran uintiasentoa. Kun koira oppii oikean untiasennon ja tekniikan, se saa lisää itseluottamusta eikä tarvitse pelätä. Pikkuhiljaa se uskalsi mennä veteen ilman apua noutamaan leluja. :)

Tässä videossa Hugo oli jo alkanut uida ilman pelkoa, ja vaikka vielä vähän jännitti se halusi lisää.

Oli kiva kokemus sekä Hugolle että meille. Pojalle jäi positiivinen fiilis uimisesta, ja kun olimme jo lähteneet paikalta ja odotimme taksia kadulla, Hugo vielä halusi takaisin sisään uimaan. :)

Seisotuskuvat

Tuoreimmat seisotuskuvat Hugosta, tänä aamuna otetut. Hugo on 19kk vanha.

Hugon keväät

Olemme niin iloisia uutisista: Hugolla on selkä terve, ja saimme Kennelliitolta tietoa että kyynärät ovat 0/0 ja lonkat B/B. :-) Ihanaa! 

Hugolla oli viime vuonna ollut lihaskipuja ja myös kipu selässä, minkä takia kävimme hieronnassa ja akupunktiossa. Ja päätettiin kuvata selkää varmuuden vuoksi. Vuoden alussa kuvattiin selkä ja samalla otettiin viralliset kyynär- ja lonkkakuvat. Olen niin iloinen että sillä on niin hyvät lonkat ja kyynärät., eikä selässä ole mitään. :-)

On kulunut vähän aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin tässä. Talvi tuli ja meni, ja kohta krokukset nousevat lumen alta. Innolla odotan että Pk-tottis alkaa ja pääsemme taas harjoittelemaan, nyt kun lumi on melkein kokonaan sulanut koulutuskentältä. Kurssi alkaa ti 24.4. Koulutuskentän vastapäätä on koirapuisto, siksi se on haastellinen paikka pitää koulutusta - arvaako kuinka hyvin murrosikäinen urosholsku jaksaa keskittyä kun koirapuistossa on koiria juoksemassa ja leikkimässä. Aion käydä joskus eri päivinä kentällä kun ei ole kursseja ja harjoitella kontaktiharjoituksia ja muuta, niin asia alkaa taas sujua hyvin. Olemme talvella harjoitelleet kotona, mutta pitää usein harjoitella paikoissa missä on häiriöitä. Tilasin myös treeniliivin Hollanninpaimenkoirat ry:n kautta, toivottavasti saan sen pian, sillä isot taskut helpottaisivat vähän treenejä kun niihin voisin piilottaa leluja ja herkkuja.

Hugo on nyt puolitoista vuotias, ja alkaa aikuistua - ainakin fyysisesti (päästään se on vielä pikku penska). Se on täynnä testosteronia ja sen takia sen käyttäytyminen on yhtäkkiä vähän muuttunut. Aikaisemmin se tykkäsi kaikista koirista, mutta nyt ei taida hyväksyä vieraita uroksia. Se kiinnostuu niistä ja haluaisi päästää lähelle, mutta samalla se murisee leijonan äänellä. Pitää nähdä meneekö tämän iän myötä ohi tai tuleeko Hugosta semmoinen holsku joka ei sietä muita uroksia. Hugo nyt ei enää tuoksu pennulle, vaan aikuiselle koiralle (saattaa olla että tuon ikäisellä koiralla testosteronitaso on vielä suurempi kuin aikuisilla, sillä hormonilla on merkittävä rooli kehon muutoksissa murrosiällä), ja muut urokset myös huomaavat sen.

Nyt sukupuolivietti on niin voimakas, että se on hyvin kiinnostunut nartuista, seuraa niiden jälkiä kadulla, ja jos löytää kiimaisen nartun hajuja se vetää hirveästi hihnassa, se vain haluaa jäljestää ja etsiä sitä. Olen jo päättänyt että en hyväksy hihnasta vetämistä, joten jos hihna kiristyy pysäydän heti enkä liiku senttiäkään. Tämä toimii hyvin Hugon kanssa, ja se oppi menemään itsestään sivulle kun pysäydän. Mutta kun se seuraa narttujen hajuja (tai jäniksiä), se välillä yrittää vetää kaikilla voimillaan, tai se kääntyy taaksepäin katsomaan minua ja itkee, joskus jopa kiljuu, kun niin paljon haluaa mennä. Koirien ja ihmisten murrosiässä on tämä yhteistä: kärsimättömyys. Ja korvat menevät välillä.

Saalisvietti on myös noussut hyvin korkealle, ja poika on hyvin kiinnostunut jäniksistä ja oravista. Korkea saalisvietti on hyvä ominaisuus koulutuksissa. Mutta se myös tarkoittaa että jos se ei olisi hihnassa se voisi häipyä jonkun jäniksen perään. Haluaisin mennä sen kanssa metsään joskus harrastamaan hakua, jos löytyy sopiva tilaisuus, mutta samalla pelkään, entä jos? Se on tähän asti aina tullut nätisti heti takaisin käskystä, mutta emme koskaan nähneet jänistä livenä ilman että Hugo olisi hihnasta kiinni. Ja kun se näkee jäniksen se nousee seisomaan takajaloillaan ja vetää hihnassa täysin.

Usein ajattelen, kuinka ihanaa että juuri Hugo tuli meille. Se on upea koira. Se on niin älykäs, fiksu ja tottelevainen. Se oppii niin paljon, ymmärtää niin paljon sanoja, ja se tykkää koulutuksista. Se on hyvin yhteistyökykyinen ja haluinen. Koiran hoitokin on niin helppo, kun se antaa leikata kynsiä rauhallisesti, antaa tyhjentää anaalirauhaset, antaa harjata karvoja, pestää hampaita, kaikki ilman vastarinta. Se on niin tottelevainen, että voi että! Hugo on ihana koira, ihana kaveri. Se on aina mukana, iloisena ja valmiina tekemään mitä vaan. Ja sillä on aina iloinen hymy suussa. Jos sillä on suu kiinni, ja katsomme sitä ja hymyilemme, heti se avaa suun ja hymyilee takaisin. Meidän hymypoika. :-)