Murkkuikäinen holsku pahimmillaan: se pelkäsi kun kapealla kävelytiellä tuli vastaan tuntematon koira juuri silloin kun se oli itse kakkaamassa, ja sen piti sitten haukkua henkensä edestä. Heti sen jälkeen kulman takaa tuli potkulautailija (Hugo inhoaa/pelkää kaikkea jolla on pieniä pyöriä). Tuloksena veressä oli tarpeeksi adrenaliinia ja testosteronia niin, että piti rähjätä vihaisesti (sanoisin että maanisen vihaisesti) joka ikiselle vastaantulijalle. Kauheaa. Itse pysyin rauhallisena, muttei paljoa auttanut. Ei voinut muuta kuin tilata taksia, sillä tuommoisen kanssa en uskaltaisi mennä juna-asemalle (liika ihmisiä, siellä aina joku juoksee ja tämä saisi sen kiihtymään). Huokaus...Iltäpäivä oli kuitenkin aika mukava (ennen tätä). Kävimme Hugon siskon Kertun ja sen omistajan kanssa koirapuistossa ja koirat saivat leikkiä paljon yhdessä. Ne tulevat niin hyvin toimeen ja rakastavat toisiaan.
Nyt se on niin väsynyt että nukkuu sikeästi nojatuolissa, vaikka se ei edes vielä saanut illallista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti