KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA
Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus
3. Ilmoittaa näille
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!
Tämä haaste on ollut liikkeellä jo vähän aikaan ja melkein kaikki ovat jo osallistuneet siihen, siksi lähetän sen eteenpäin vain neljälle blogaajalle. Haastaan seuraavat:
Somatuulen porukka
Kerttu
Sony
Ruuti, Raita ja Motti
1. Olen kotoisin Brasiliasta. Kotikaupunkini Curitiba on 934 metriä meren yläpuolella ja sijaitsee subtrooppisella vyöhykkeella, Brasilian etelässä. Keskilämpötila talvella on +7°C (joskus voi mennä nollan alapuolelle, ja joskus harvoin voi sataa lunta) ja kesällä keskilämpötila on 18°C, mutta usein nousee yli 30°C. Olen asunut Suomessa vuodesta 1997 ja viihdyn todella hyvin täällä. En ole koskaan kokenut kulttuurishokkia, sillä Etelä-Brasilian eurooppalainen kulttuuri ei ole kovin erilainen kuin suomalainen, paitsi että Brasiliassa ihmiset ystävystyvät nopeammin ja puhuvat tuntemattomien kanssa kuin olisivat vanhoja kavereita, ehkäpä siinä on se ero. Tykkään Suomen talvesta enemmän kuin Brasilian. Talvella kotikaupunkini on harmaa, sateinen ja kylmä. Täällä talvi on kaunimpi kun on lunta.
2. Ensimmäisen koirani sain kun olin 2 vuotias. Se oli brasilianterrieri urospentu. Isä kysyi mikä nimi annetaan hauvalle ja minä ajattelin sanaa josta tykkäsin eniten ja vastasin "äiti!" :-D Äiti sitten valitsi sille nimeksi Banzé, joka oli Disneyn Kaunotar ja Kulkuri -elokuvan koirien poikapennun portugalinkielinen nimi. Banzé on myös vanha portugalinkielinen sana jota ei nykyään melkein koskaan käytetä, ja se tarkoittaa sekasorto tai joukkotappelu. Se oli jotenkin varsin osuva nimi energeettiselle ja villille pojalle.
3. Perheen ensimmäinen koira ennen Banzétta oli sekarotuinen nimeltään Luke (tai Luki). Olin silloin vauva. Luke oli kova vartioimaan ja vähän arvaamaton, mutta se tykkäsi minusta kovasti. Olin ainoa jonka se antoi koskea sen luita, ja sain ottaa niitä suoraan sen suusta. Kerran menin koirakopin sisään ja leikin siellä, mutta kun vanhemmat halusivat ottaa minut pois sieltä, koira murisi vihaisesti heille. Sen takia ne päättivät antaa koiran pois.
4. Myöhemmin perheeseen tuli beagle nimeltään Bianca, minun pikkusiskon koira. Se kuoli nuorena pentuna penikkatautiin, jonka tartunnan se sai eläinlääkärillä kun se kävi siellä hoidossa korvantulehduksen takia. Siskoni oli 2 tai 3 vuotias silloin ja se kaipasi Biancaa niin paljon, että kun isä hanki toisen beaglen tilalle sekin sai nimeksi Bianca.
5. Banzé ja Bianca (oikeastaan "Bianca kakkonen") olivat niin tärkeitä meille että en voisi kuvitella lapsuuttani ilman niitä. Ne olivat hyvänluonteisia, iloisia, fiksuja ja hauskoja kavereita. Molemmat elivät pitkään. Banzé kuoli 16 vuottiana. Olin itse silloin 18 vuotias.
6. Nuorena aikuisena ostin dalmatiankoiran. Laika oli hauska, iloinen ja ystävällinen koira, mutta vähän arka ja pelokas. Kasvattaja oli tehnyt virheen kun torui pentuja lyömällä seinää sanomalehdellä, sen takia Laika oppi pelkäämään kovia ääniä. Kun meille tuli vieraita se päästi pienen murinan tai haukun, mutta juoksi heti pois jos ihminen tulikin sisään. Se alistui ihmisille ja koirille. Kun muutin Suomeen päätin jättää Laikan Brasiliaan äitini koiraksi, sekä siksi että Suomen talvi olisi ollut sille aivan kammottavaa (se inhosi kylmää ja palelli helposti) että siksi että äiti oli niin kiintynyt koiraan.
7. Noin 11 vuotta sitten minä ja minun mies aloimme ajatella hankia koiran. Tutkimme eri rotuja ja luimme holskuista ensimmäistä kerta, ja rakastuimme rotuun. Päätimme lykätä koiran hankinnan tulevaisuudelle, koska silloin meillä ei ollut tarpeeksi aikaa. Viime vuosina taas koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi ja aloimme tutkia sitä taas. Halusimme palveluskoiran jonka kanssa voisimme harrastaa kaikenlaista, joka olisi hyvä koulutettavuudeltaan, rohkea, hyvänluonteinen, ja suhteellisen terve rotu. Olen aina tykännyt paljon saksanpaimenkoirista, mutta suljin ne pois rodun lukuisten terveysongelmien takia. Holskuilla tosin on hyvä rumiinrakenne, hyvä selkälinja, ja yleensä hyvä luonne. Holsku on ihana koira, ihanteellinen rotu meille ja olen iloinen että päädyimme siihen.
8. Tykkään niin paljon siitä, miten Hugo on aina valmis tekemään mitä vaan. Kaikki on sen mielestä ihanaa, olisipa leikkiä, ulkoilua tai koulutusta. Se nauttii niin paljon toko- ja jälkitreeneistä, se on aina täysillä mukana, hakee kontaktia, odottaa ohjeita, haluaa suorittaa. Se on hyvin utelias ja on kiinnostunut kaikesta. Se haluaa aina olla mukana ja on aina valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti