Tänä iltana pidin Hugolle toisen kanttarellietsintätreenin. Se oli ensimmäisen harjoituksen kertaus: koira istuu ja odottaa sillä aikaa kun piilotan kanttarellin nurmikolla pienen maksapihvipalasen kerä. Sitten haen sen, laitan sen kaulaan "työhuivin", vien sen lähtöpaikkaan ja käsken istumaan. Sitten sanon sen nimen, ja osoitan maata käsimerkillä samalla kun sanon "etsi kanttarelli".
Tarkoitus on että alussa koiran kiinnostus kanttarellien kohtaan syntyisi ehdollistamalla sitä johonkin hyvään palkkioon, tässä tapauksessa maksapalaseen. Kanttarelli piilotetaan nurmikolla vain 2 metrin päästä lähtökohdasta, ja sieni "ladataan" laittamalla maksapalanen sen alle tai viereen. Alussa koira voi löytää kanttarellin myös seuraamalla omistajan jälkiä. Harjoitukset pikkuhiljaa muutetaan vaikeammiksi. Pian kanttarelleja ei tarvita enää ladata maksalla, vaan se etsii niitä niiden oman hajun avulla ja maksa käytetään vain palkkiona. Myöhemmin päästään siihen pisteeseen jolloin kanttarelleja heitetään maastoon, näin koira ei voi seurata jalanjälkiä löytääkseen niitä (se on siis esineruutu kanttarelleilla).
Kanttarellietsintä voidaan opettaa monilla tavoilla; itse päätin kokeilla Anders Hallgrenin Koiran kanttarelliopaan tekniikkaa.
Tämän illan treenit sujuivat hyvin. Hugo oli hyvin rauhallinen ja keskittynyt. Välillä se meni ihan väärään suuntaan mutta pian tuli takaisin ja löysi kanttarellin. Päätin olla auttamatta yhtään. Vain silloin kun se päätti käydä kuusen oksalla pissalla ja alkoi haistella ihan eri juttuja kutsuin sen ja toistin käskyn, jolloin se keskityi takaisin treeneihin. Kaikki kanttarellit löydettiin.
Tälle viikolle on suunnitteilla lisää kanttarellietsintätreenejä, myös tokoa, ja jos sää on sunnuntaina hyvä joku hauska pieni reissu Hugon kanssa, esim. junalla Tikkurilaan ja kävely Keravan joen rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti