Vesipeto

Kävimme Hugon ja Muru-koirakaverinsa kanssa tänään Helsingin koirauimalassa. Koirilla oli niin hauskaa. Sen lisäksi että ne ovat aika hyviä kavereita (tutustuivat jo pieninä pentuina), molemmat tykkäävät leikkiä ja uida yhdessä, ja lelujen nouto vedestä on molemmille todella mieluisa puuha, joten riitti innostusta, energia, vauhtia ja iloa. Ja vesi roiskui koko ajan kunnolla, me ihmiset olimme läpimärät vaikka yritin olla kaukana koirista kun ne ravistivat itsensä. Meininki oli välillä aivan hullu.

Ihaninta oli nähdä miten hyvin Hugo on oppinut uimaan ja kuinka peloton se on nyt. Se hyppää veteen iloisesti, se haluaa koko ajan noutaa leluja vedestä, ja välillä kun uima-altaassa ei ollut lelua, se itse vei sen sinne. Ja koirat tietysti olivat koko ajan kiinnostuneita samasta lelusta. Siis, "ainoa hyvä lelu" on aina se, joka on jo toisen koiran suussa. Kun olin heittänyt patukan veteen ja Hugo oli uinut, hakenut sen ja oli jo melkein poistumassa altaasta, se huomasi että Kati oli heittänyt Murulle toisen patukan veteen ja Hugo sitten kääntyi takaisin hakemaan sen. Koirat kilpailivat sitten siitä kuka ui nomeammin hakemaan lelua, ja Hugo huijasi ottamalla lelun Murun suusta kun tämä oli ehtinyt ensin. Välillä pidin Hugon pelastusliivin kahvasta kiinni niin ettei se hyppäisi veteen samaan aikaan kuin Muru, että sillä olisi mahdollisuutta noutaa omaa lelunsa rauhassa. 

Mulla oli kamera mukana ja oli tarkoitus ottaa kuvia tai videon, mutta luovuin ideasta kun vaatteet olivat niin märät ja vesi roiskui koko ajan. 

Sattumalta koirauimalaan ilmestyi toinenkin pitkäkarvainen holsku. Täälläpäin on vähän harvinaista että sattumalta on kaksi pk-holskua samassa paikassa, joten se oli hauska yllätys. Se oli upea uros ja halusin tietää mikä holsku se oli, ja kun omistaja sanoi sen nimen kuulin vain osaa, koska koirat pitivät meteliä minun vieressä. Amidos vän jotakin. Aina ihailen holskuja ja ihmettelin kuka se oli. Harmi kun meillä ei ollut mahdollisuutta keskustella. Olin ylhäällä altaan alueella Hugon kanssa kun toinen holsku saapui, ja ne olivat kaukana siellä alhaalla. Kun meidän vuoro loppui heidän vuoro alkoi toisessa altaassa, joten emme tavanneet kun olimme kaverini kanssa lähdössä ulos.

Nyt Hugo on tyytyväinen ja hyvin väsynyt. Uinti ja leikki tekivät hyvää. :-)

Hyvää Juhannusta!

Toivottaa Hugo & laumansa

Uimassa

Kävimme Hugon kanssa 9.6. uintiopetuksessa.

Hugo ei aikaisemmin uskaltanut uida. Joskus järven rannalla se oli alussa kiinnostunut vedestä ja se meni veteen lelun perään, mutta heti kun tassut eivät koskeneet pohjaa se pelkäsi ja tuli takaisin. Eikä edes lelu saanut Hugoa yrittämään: se odotti että toinen koira ui ja haki sen, ja kun se tuli rantaan se nappasi lelun sen suusta.

Päätimme kokeilla ohjattua untiopetusta Helsingin koirauimalassa. Hugon päälle laitettiin pelastusliivi, ohjaaja auttoi Hugon veteen ja alussa piti liivin kahvasta kiinni, ja auttoi sen noutamaan lelua vedestä. Tämä tehtiin monta kertaa, ja joka kerta se tarvitsi vähemmän apua ja pelkäsi vähemmän. Ohjatun opetuksen hyöty on että ohjaaja voi tarvittaessa korjata koiran uintiasentoa. Kun koira oppii oikean untiasennon ja tekniikan, se saa lisää itseluottamusta eikä tarvitse pelätä. Pikkuhiljaa se uskalsi mennä veteen ilman apua noutamaan leluja. :)

Tässä videossa Hugo oli jo alkanut uida ilman pelkoa, ja vaikka vielä vähän jännitti se halusi lisää.

Oli kiva kokemus sekä Hugolle että meille. Pojalle jäi positiivinen fiilis uimisesta, ja kun olimme jo lähteneet paikalta ja odotimme taksia kadulla, Hugo vielä halusi takaisin sisään uimaan. :)

Seisotuskuvat

Tuoreimmat seisotuskuvat Hugosta, tänä aamuna otetut. Hugo on 19kk vanha.

Hugon keväät

Olemme niin iloisia uutisista: Hugolla on selkä terve, ja saimme Kennelliitolta tietoa että kyynärät ovat 0/0 ja lonkat B/B. :-) Ihanaa! 

Hugolla oli viime vuonna ollut lihaskipuja ja myös kipu selässä, minkä takia kävimme hieronnassa ja akupunktiossa. Ja päätettiin kuvata selkää varmuuden vuoksi. Vuoden alussa kuvattiin selkä ja samalla otettiin viralliset kyynär- ja lonkkakuvat. Olen niin iloinen että sillä on niin hyvät lonkat ja kyynärät., eikä selässä ole mitään. :-)

On kulunut vähän aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin tässä. Talvi tuli ja meni, ja kohta krokukset nousevat lumen alta. Innolla odotan että Pk-tottis alkaa ja pääsemme taas harjoittelemaan, nyt kun lumi on melkein kokonaan sulanut koulutuskentältä. Kurssi alkaa ti 24.4. Koulutuskentän vastapäätä on koirapuisto, siksi se on haastellinen paikka pitää koulutusta - arvaako kuinka hyvin murrosikäinen urosholsku jaksaa keskittyä kun koirapuistossa on koiria juoksemassa ja leikkimässä. Aion käydä joskus eri päivinä kentällä kun ei ole kursseja ja harjoitella kontaktiharjoituksia ja muuta, niin asia alkaa taas sujua hyvin. Olemme talvella harjoitelleet kotona, mutta pitää usein harjoitella paikoissa missä on häiriöitä. Tilasin myös treeniliivin Hollanninpaimenkoirat ry:n kautta, toivottavasti saan sen pian, sillä isot taskut helpottaisivat vähän treenejä kun niihin voisin piilottaa leluja ja herkkuja.

Hugo on nyt puolitoista vuotias, ja alkaa aikuistua - ainakin fyysisesti (päästään se on vielä pikku penska). Se on täynnä testosteronia ja sen takia sen käyttäytyminen on yhtäkkiä vähän muuttunut. Aikaisemmin se tykkäsi kaikista koirista, mutta nyt ei taida hyväksyä vieraita uroksia. Se kiinnostuu niistä ja haluaisi päästää lähelle, mutta samalla se murisee leijonan äänellä. Pitää nähdä meneekö tämän iän myötä ohi tai tuleeko Hugosta semmoinen holsku joka ei sietä muita uroksia. Hugo nyt ei enää tuoksu pennulle, vaan aikuiselle koiralle (saattaa olla että tuon ikäisellä koiralla testosteronitaso on vielä suurempi kuin aikuisilla, sillä hormonilla on merkittävä rooli kehon muutoksissa murrosiällä), ja muut urokset myös huomaavat sen.

Nyt sukupuolivietti on niin voimakas, että se on hyvin kiinnostunut nartuista, seuraa niiden jälkiä kadulla, ja jos löytää kiimaisen nartun hajuja se vetää hirveästi hihnassa, se vain haluaa jäljestää ja etsiä sitä. Olen jo päättänyt että en hyväksy hihnasta vetämistä, joten jos hihna kiristyy pysäydän heti enkä liiku senttiäkään. Tämä toimii hyvin Hugon kanssa, ja se oppi menemään itsestään sivulle kun pysäydän. Mutta kun se seuraa narttujen hajuja (tai jäniksiä), se välillä yrittää vetää kaikilla voimillaan, tai se kääntyy taaksepäin katsomaan minua ja itkee, joskus jopa kiljuu, kun niin paljon haluaa mennä. Koirien ja ihmisten murrosiässä on tämä yhteistä: kärsimättömyys. Ja korvat menevät välillä.

Saalisvietti on myös noussut hyvin korkealle, ja poika on hyvin kiinnostunut jäniksistä ja oravista. Korkea saalisvietti on hyvä ominaisuus koulutuksissa. Mutta se myös tarkoittaa että jos se ei olisi hihnassa se voisi häipyä jonkun jäniksen perään. Haluaisin mennä sen kanssa metsään joskus harrastamaan hakua, jos löytyy sopiva tilaisuus, mutta samalla pelkään, entä jos? Se on tähän asti aina tullut nätisti heti takaisin käskystä, mutta emme koskaan nähneet jänistä livenä ilman että Hugo olisi hihnasta kiinni. Ja kun se näkee jäniksen se nousee seisomaan takajaloillaan ja vetää hihnassa täysin.

Usein ajattelen, kuinka ihanaa että juuri Hugo tuli meille. Se on upea koira. Se on niin älykäs, fiksu ja tottelevainen. Se oppii niin paljon, ymmärtää niin paljon sanoja, ja se tykkää koulutuksista. Se on hyvin yhteistyökykyinen ja haluinen. Koiran hoitokin on niin helppo, kun se antaa leikata kynsiä rauhallisesti, antaa tyhjentää anaalirauhaset, antaa harjata karvoja, pestää hampaita, kaikki ilman vastarinta. Se on niin tottelevainen, että voi että! Hugo on ihana koira, ihana kaveri. Se on aina mukana, iloisena ja valmiina tekemään mitä vaan. Ja sillä on aina iloinen hymy suussa. Jos sillä on suu kiinni, ja katsomme sitä ja hymyilemme, heti se avaa suun ja hymyilee takaisin. Meidän hymypoika. :-)

Kuulumisia

En ole kirjoittanut vähään aikaan, koska aloitin työt uudessa työpaikassa ja on ollut kiireistä. Suurin osa vapaa-ajastani menee Hugon kanssa treenaamisessa, leikkimisessä ja hoitamisessa.

Olemme tokoilleet vähän melkein joka päivä. Hugo on hyvin innostunut siitä, se on sille niin mielekäs puuha ja se iloitsee suuresti kun sanon sille "koulutetaan vähän koiraa?" ja treenataan. Yleensä sanotaan ettei toko ole koirien mielestä niin kiinnostavaa, mutta Hugo rakastaa sitä. Hugolta löytyy toimintakykyä ja innostusta mihin vaan, se on aina valmis työskentelemään. Kaikki toiminta on mielekästä, kaikki kiinnostaa. :)

Itsenäisyyspäivänä Hugo sai haavan jalkapohjaan kun se leikki koirapuistossa. Maa oli lumen alla jäässä ja joku pieni kivi leikasi haavan anturaan ja se alkoi vuotaa verta. Koira itse ei edes huomannut, vaan jatkoi leikkiä. Eläinlääkäri tutki ja määräsi hoidoksi desinfiointia ja antibioottivoidetta 3 kertaa päivässä. Tikkejä ei sen mielestä tarvinnut laittaa. Nyt on pidettävää haava puhtaana, ja ulkoilutusta varten käytetään tossua. Eläinlääkäriltä ostettu tassusuoja jäi seuraavana päivänä matkan varrelle kun Hugo hukkasi sen, eikä samanlaista löytynyt, siksi ostettiin erilaiset Musti ja Mirristä (ks. kuva). Nämä pysyvät hyvin tassussa, mutta kastuvat vähän (vaikka nimi on extreme all-weather boots). Pakkauksessa on kuitenkin 4 kpl ja tarvitaan vain yksi kerrallaan, joten kun yksi on kuivumassa voidaan käyttää puhdasta ja kuivaa tossua kun lähdetään taas ulos.

Pian on kulunut viikko ja haava on vielä samanlaisena. Parantumiseen voi mennä 2 viikkoa tai enemmän. Sen aikana Hugo ei voi leikkiä muiden koirien kanssa ja se on pidettävä rauhallisena, joten olemme välttäneet pomppimista yms. ja sen kanssa tehdään rauhallisia tokoliikeitä, aarteenetsintäleikkiä ja muita rauhallisia leikkejä. Eläinlääkärireissulta tuli mukaan kauluri mutta emme tähän asti tarvinneet käyttää sitä, sillä jos Hugo yrittää nuolla haavaa sanomme "jätä" ja se lopettaa välittömästi. Antibioottivoide rauhoittaa tassua ja sen laittamisen jälkeen se ei tunne tarvetta nuolla sitä. Hoito on ollut helppo, sillä Hugo on niin tottelevainen ja hyvin koulutettu. Pyydän sen antamaan tassun ja se antaa sen ja odottaa, kun pesen, desinfioin ja voitelen haavaa. Se istuu niin nätisti ja odottaa kiltisti ja rauhallisena. :)

Toivotaan että tassu paranee pian ja poika pääsee taas juoksemaan, pomppimaan ja leikkimään muiden koirien kanssa. 

Kuvia kuukausien varrelta